sytytän kynttilän

Vielä on liian varhaista kyetä sanallistamaan niitä tunteita ja ajatuksia, joita Norjan viime päivien karmaisevat tapahtumat ovat synnyttäneet. Olo on epätodellinen ja osaan tuntea vain suurta voimattomuutta ja surua sekä myötätuntoa heitä kohtaan, jotka ovat tämän tragedian konkreettisesti koskettamia. Illalla sytytän ikkunalle kynttilöitä. Tuo pieni ele rauhoittaa ja lohduttaa. Netin muistoryhmissä myötätuntoa ilmaistaan ja tuntemuksia jaetaan sanoin ja kuvin, näen kynttilöiden syttyvän kaikkialla maailmassa. Minäkin otan kuvan omalla ikkunallani lepattavista tulista ja lähetän maailmalle. Tuo pieni teko, nuo kaikki pienet teot, kuvat ja sanat, tuntuvat tärkeiltä, lohduttavilta ja merkityksellisiltä - ne ovat pieniä kosketuksia, tukea antavia olkapäitä sekä todistajanlausuntoja kaiken epätodellisuuden tunteen keskellä sen puolesta, että kyllä, tämä kaikki todellakin tapahtui, mutta te ette ole yksin surunne kanssa. Sanat ja kuvat ovat osoitettuja norjalaisille uhreille ja heidän läheisilleen, mutta samalla kun haluamme muistaa heitä, me autamme myös toisiamme ja itseämme - tämä tragedia on tullut lähelle ja koskettanut syvältä.