Mennyt syksy ja varsinkin lokakuu on ollut melko raskasta aikaa. Raskaalta se on tuntunut siksikin, että olen verrannut sitä siihen, mitä olisi voinut olla, mitä luulin olevan, kesän keveyden jälkeen. Oireiden ja tuulimyllyjä vastaan taisteluiden palaaminen on vetänyt minut jälleen sykkyrään, jossa keskityn itseni suojaamiseen ja rajojeni vetämiseen ja koossa pysymiseen. Oleminen itsessään nielee energiat, olemisen laatuun jaksan kiinnittää vain vähän huomiota. Olo on irrallinen ja kolkko, yhteys maailmaan ja itseen on kateissa.
On palattava jälleen perusasioiden äärelle, ruokkimaan mieltä ja ruumista, elvyttämään yhteyttä tähän kaikkeen. On palautettava mieleen, mistä kaikesta saa voimaa, ja tehtävä niitä asioita. Patistan itseäni keittiöön patojen ja kattiloiden ääreen, teen muutaman joogaliikkeen ja sovin menoja ihmisten ilmoille. Opettelen olemaan ja elämään taas. Sysään hetkeksi sivuun energiaani imevät mustat aukot, päätän stressata niistä lisää vasta myöhemmin, voimistuttuani. Nyt tarvitsen voimia selvitäkseni näistä viikoista, jolloin on remontoitava sekä lääkitykseni että kappale asuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti