elämä jatkuu

Nyt kun en enää pakota itseäni uskomaan paranemiseen ja oireettomaksi pääsemiseen, on minun mahdollista miettiä itseäni ja elämääni uudessa valossa. Elämä jatkuu, vaikkakin erilaisena kuin olin ajatellut. Eihän sitä tiedä, vaikka vielä paranisinkin ja oireeni katoaisivat, mutta se, että lakkaan pitämästä kiinni tuosta toiveesta elämäni ehtona, vapauttaa minusta suuret määrät ahdistusta ja synnyttää levollisuutta. Voi olla, että tilani pysyy ennallaan, tai voi myös olla, että se heikkenee ja purettavan lääkityksen alta paljastuu jotain uutta, vakavampaakin - mutta, onko elämässä, kenenkään elämässä, mikään loppujen lopuksi varmaa? Eihän kukaan meistä tiedä, milloin ja miten elämä muuttuu tai loppuu, esimerkiksi jonkun onnettomuuden myötä, joten miksi minäkään surisin etukäteen tulevaa? Sen sijaan voin kyllä käyttää turhasta huolehtimisesta ja unelmoimisesta vapautuvaa energiaa itsestäni huolehtimiseen tässä ja nyt, tänään ja huomenna ja ensi viikolla. Ahdistuksen ja kaoottisuuden keskellä olen unohtanut itsestäni ja läheisistäni huolehtimisen. Loppujen lopuksi on paljonkin asioita, joita voin tehdä itse voidakseni mahdollisimman hyvin.