Suostuttelen itseäni myöntymään ajatukseen, että on aika antaa eräiden asioiden olla. Kerron itselleni myös, että se, että antaa asioiden olla, ei aina, eikä nyt, tarkoita sitä, että luovuttaa ja lyö hanskat tiskiin. Se, että antaa asioiden olla ja opettelee päästämään niistä irti silloin, kun niistä kiinni pitäminen ottaa enemmän kuin antaa, voi olla aktiivinen ja viisas valinta. Nyt se tuntuu ainoalta mielekkäältä tavalta ratkaista tämä tilanne.
Opettelen päästämään irti tietyistä toiveista, mutten luovu toivosta tai vaihda toiveista luopumista toivottomuuteen. Kun hylkään nämä toiveet, ainakin toistaiseksi, määrittyy toivo toisin ja tilalle tulee toisenlaisia toiveita. Tunnustelen varovasti perspektiivin vaihdoksen myötä avautuvaa uutta näkymää, se on pelottava mutta mahdollinen.
Otettuani tämän askeleen tunnen, miten voima palaa takaisin minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti