kotona

Olin eilen aikeissa lähteä kuuntelemaan erästä luentoa, joka olisi kiinnostanut ainakin entistä minääni. Ajattelin ehkä voivani kohdata siellä tuon menneisyyden minäni ja innostukseni niihin asioihin, joista ennen elin ja sain kipinää. Toisaalta, jos en olisi mitään löytänytkään, niin kiinnostava havaintohan sekin olisi ollut.

Vaan enpä mennyt, koska olin hukannut silmälasini ja löysin ne vasta viisi minuuttia ennen luennon alkua. Miksi ne ovat aina hukassa? Ja kun ne ovat hukassa, en löydä niitä, koska en näe niitä etsiä. Pitäisi olla varasilmälasit pitkään, koko asuntoon ulottuvaan kettinkiin köytettynä, ja niiden avulla voisi etsiskellä kadoksissa olevia.

Koska olin jo puuteroinut naamani ja laittanut ihan maskaraakin (mikä lie innostus iski opetella taas hieman itsensä koristelemista), lähdin, kunhan turhautumiseltani kykenin, ulos kaupungille ja marssin lähimpään levykauppaan ostoksille. Tänään olisi se päivä, kun SE LEVY, hartaasti odotettu, ilmestyy. Siellähän se jo jytisi komeasti levykaupan stereoissa; kärsimättömin sormin plarasin hyllystä itselleni oman kappaleeni ja menin kassalle maksamaan. En juuri koskaan ostele täysihintaisia levyjä, mutta tämä musiikki on poikkeus, nämä levyt on saatava heti. Kotona laitoin cd:n soittimeen, virittelin kuulokkeet korvilleni, kaadoin itselleni tumman oluen ja asetuin sohvalle nautiskelemaan...

...ja se tapahtui taas. Löysin itseni jälleen kerran tästä musiikista. Iho varpaisiin saakka kananlihalla kuuntelin tuota levyä ja tunsin, miten sen tunnelmat kannattelevat ja vievät mukanaan. Tämä musiikki on minulle turvapaikka ja koti. Tähän musiikkiin palatessa minun on aina hyvä olla.

Ja että minä ihailen tämän bändin kykyä uudistua ja tehdä, mitä haluavat! Tämä uusi levy on erilainen aiempiin verrattuna, rauhallisempi ja moniulotteisempi, ja moni raskaampaa soundia hakeva entinen kuuntelija vetäisee herneet nenäänsä tästä uudesta linjasta, mutta yhtye on kertonut miettivänsä, ettei se ole heidän ongelmansa. Eihän se olekaan. Kaikkien miellyttäminen ei liene oikea motivaattori yhtään minkään tekemiselle.

Jälleen kerran muistin, että musiikin kuuntelu on ihan parasta terapiaa. Miksi ihmeessä en harrasta sitä useammin?